Olen tänään tuntenut hyvin voimakkaita tunteita. Aivan kuin suuri rakkaus, myötätunto ja valo olisivat virranneet lävitseni. Niinkuin aaltoina. Päästä varpaisiin ja takaisin. Ne tuntemukset olivat niin voimakkaita, että sitä on mahdoton sanoin kuvata. Sydän hakkaa, muljahtelee. Päässä huimaa. Uskomatonta.
Kävin omalla rannallani, jossa aallot löivät kallioon ja suuri meri pauhasi edessäni. Kunnes yhtäkkiä niinkuin ~toinen minä~ irtosi minusta. Valkoinen mekko päällä kuten minulla ja se näyttikin aivan minulta. Se lähti kävelemään merelle päin. Pysähtyi sitten, katsoi minua silmiin ja sanoi:
-Minun on nyt mentävä.
Vastasin:
-Älä jätä minua!
Se vain hymyili ja katosi pian meren kuohuihin. Vain valon häivähdys kävi meressä ja se ~toinen minä~ oli poissa. Jäin vielä hetkeksi rannalle ja itkin.
Kun palasin takaisin tähän maailmaan, minut valtasi suunnaton helpotuksen helpotuksen, rakkauden ja voiman tunne. Aivan kuin jokin suuri, aikojen alusta asti minussa ollut taakka olisi pudonnut harteiltani. Kuin olisin vapaa. Itkin, syvä rauha ja rakkaus valtasi minut.
Nousin ylös ja kävelin peilin eteen. Katsoin kuvajaistani ja ensimmäistä kertaa elämässäni tunnistin tuon ihmisen, tuon naisen peilistä. Näin silmät jossa oli jostain kaukaa aikojen takaa tullutta viisautta, mutta myös tuskaa. Kohtasin hänet ja sanoin:
– Sinä olet siellä, olet tullut takaisin!
Olen syvästi kiitollinen tämän viikon jokaisesta päivästä ja asioista joita olen saanut kokea ja tuntea. Vihdoinkin, vuosien jälkeen olen ajatellut että olen ansainnut jotain hyvääkin. Elämä on ihmeellistä, oppimista ja täynnä asioita joita ihmismieli ei pysty käsittämään!
Rakkautta ja hurjasti Valoa jokaiselle, myös Sinulle!
~~ Sometimes the darkness is necessary, to remind us how beautiful the Light can be~~