Olen huomannut, että suhteeni oppaisiini ja enkeleihin on hivenen muuttunut. Tänään ulkoillessani huomasin, etten enää etsi heitä. Enkä yritä väkisin kommunikoida heidän kanssaan. Kommunikoiminen tulee nykyään luonnollisempana kuin aikaisemmin. Tuntuu että olemme henkiolentojen kanssa jotenkin… sulautuneet yhteen. Olemme osa toisiamme. Voisi paremminkin sanoa, että he ovat enemmän osa minua kuin minä heitä. Ajattelen niin, ettei ihminen voi saavuttaa niin korkeaa tasoa ja energiaa kuin missä enkelit ja oppaat ovat. Lähelle kuitenkin pääsemme, emmehän muuten voisi tuntea heidän läsnäoloaan. Tämä on minun näkemykseni, mutta uskon että enkeleiden, oppaiden ja henkien täytyy tulla lähemmäs meitä ihmisiä, jotta voisimme aistia, tuntea ja nähdä heitä. Heillä on enemmän voimaa ja energiaa tehdä sitä, koska me ihmiset olemme niin maassa kiinni ja oman egomme vankeja. Kuitenkin, vaikka kuinka tuntisimme olevamme rauhallisia.
Itselläni on ollut useita kokemuksia siitä kuinka ihan pienen hetken verran irtaannun fyysisestä kehostani ja katselen jostain yläilmoista itseäni vaikkapa lenkillä. Sillon olen vain valoa, rauhaa ja rakkautta en mitään muuta. Se kestää ihan muutamia sekunteja, mutta tuntuu ikuisuudelta. Sitten ’humpsahdan’ takaisin kehooni ja oloni on hetken täysin vapaa kaikesta tuskasta. Kuitenkin jonkin ajan kuluttua ymmärrä olevani Maassa. Ihmisenä. Kokemassa minulle osoitettuja tapahtumia, jotta oppisin niistä. Osa tapahtumista on ollut hyviä ja kauniita.. tunnen kiitollisuutta niistä. Osa tapahtumista on raskaita ja ahdistavia, ne saavat minut miettimään jotenkin niin että mitä pahaa minä olen tehnyt että ansaitsen niin pahan olon joka tapahtumista on tullut. Se on raskasta. Pimeimmästä hetkestä on vaikea nousta ylös. Silloin en kuule mitään, en näe mitään. Kaikista hurjinta noissa pimeissä hetkissä on se että näen pienen lyhdyn palavan jossain kaukaisuudessa… Muistuttamassa Valosta joka odottaa minua. Kun näen sen lyhdyn, voin nousta ylös. ’Valoa kohti’…
Minulla on ollut kummallisia tuntemuksia viimeaikoina. Ne ovat erilaisia kuin ennen. Päässä tuntuu sellaisia kuumia kohtia, niinkuin joku tai jokin puhaltaisi kuumaa ilmaa suoraan päähän. Se on erikoisen tuntoista. En oikein ole päässyt jyvälle mistä ne johtuvat. Ehkä minua hoidetaan tai koitetaan herätellä huomaamaan jotakin. Se ei ole epämiellyttävää, kummallista vain.
Olen aloittamassa suuren elämänmuutoksen pian. Se on merkki siitä että olen vahvistunut ja pystyn näkemään itseni ehempänä kuin ennen. Minulla on palava halu alkaa tekemään juuri sitä mitä haluan, olen innoissani ja motivoitunut. Välillä tulee tosin sellainen olo, että onko tämä tottakaan… Että miten MINÄ pystyn tähän. Uskomatonta miten pitkän matkan olen tullut että olen nyt tässä tilanteessa. En voi käsittää. Kiitollinen olen kaikesta ja tuntuu että minua on johdatettu tätä kohti. Niin, uskon johdatukseen. Olen myös manifestoinut itselleni haluamiani asioita ja monet asiat ovat toteutuneet. Asiat toteutuvat, jos ne ovat minulle hyväksi. Omaksi parhaakseni.
Rakkaat ihmiset. On kesä. Nautitaan siitä. Mitä jos oltaisiin kevyitä ja huolettomia. Edes sen muutaman sekunnin ajan. Luottaen tulevaan, jossa kaikki kääntyy parhain päin. Voimme hengittää rauhassa. Meillä ei ole mitään hätää. Kuuntele itseäsi, sydäntäsi ja sieluasi. Lämpimästi toivon teille hyviä hetkiä, ilonpilkahduksia.
~~Valoa kaikille~~