Hei. Maailma on nyt tervehditty.
Tämä ei ole ensimmäinen blogini. Minulla oli toisella sivustolla joitakin vuosia blogi. Elämäntilanteeni oli tuolloin huomattavasti erilaisempi kuin nyt. Sekavampi, synkeämpi mutta toisaalta opin tuosta ajasta paljon.
Olen jo pitkän aikaa miettinyt josko aloittaisin uuden blogin kirjoittamisen. En enää jaksa enkä halua ´pidätellä´ ajatuksiani maailmasta. Millaisena minä tämän maailman koen ja näen. Koen ja tunnen asioita myös maailmasta jonka olemassaolosta ei moni tiedä. Joku ei ehkä uskalla tietää, tai on epäileväinen. Minua se ei haittaa. Tämä onkin oma matkani siihen, että uskallan olla sellainen kuin olen. Pitkän matkan olen kulkenut ja tässä nyt olen.
Havahduin tuossa äsken jälleen siihen, että istun sohvalla ja itken. Olen itkenyt päivittäin enemmän tai vähemmän viime kesästä lähtien. Koen sen olevan puhdistumista vanhoista taakoista, painolasteista joita olen kantanut. Niin tässä elämässä, kuin edellisissäkin.
Uskon että itkuni eivät ole lähtöisin vain minusta itsestäni. Osa itkustani ja surustani on lähtöisin muista ihmisistä, vaikka he eivät sitä tiedäkään. En itsekään tiedä kenen itkuja itken. Muiden ihmisten tunteet ja olotilat kulkevat energiavirtoina meidän ihmisten välillä. Sitä ei ehkä voi silmin havaita, mutta ne energiat voi tuntea. Kylminä väreinä, kuumotuksena, tuulahduksina, särkynä tai vaikka välähdyksenä jonkun kasvoista. Väreinä, tunteina.
Tämä on välillä hyvin raskasta. Tuskaa, kipuilua, ärtymystä, negatiivisuutta ja ahdistusta. Minun täytyy välillä tehdä tosissaan töitä, että pääsen parempaan olotilaan. Yleensä siihen auttaa musiikki, medioiminen tai hengittäminen. Lenkkeily,tietysti. Se on niitä harvoja tilanteita joissa koen olevani oma itseni tai yhteydessä tähän maailmaan jossa me kaikki olemme yhtä.
Kun tämä kerta on uusi blogini kerron senkin, että minä olen saanut (kiitos siitä) itselleni henkioppaan valomaailmasta. Hän näyttäytyy minulle vanhan miehen hahmossa, tai vaikkapa valon välähdyksenä. Hänen nimensä on Lumnium. Niinkuin monet, jotka ovat pyytäneet henkioppaan avukseen, myös minä kuvailen häntä ystävänäni, jolle juttelen surut ja murheet, ilot ja naurut. Näin hänet on ehkä helpoin selittää kysyjille. Joskus saatan kanavoida Lumniumin minulle kertomia asioita täällä. Hänen tehtävänsä on vain ja ainostaan auttaa, tukea ja kannustaa minua ja muita rakkauden hengessä. Ketään vahingoittamatta. =) Muitakin”kavereita” minulla on mutta kerron heistä myöhemmin. Muuten saan kirjoittaa tässä koko yön. 😀
Ihanaa Viikonloppua. <3
<3