Haluan viedä teidät matkalle.
Kaukaiseen, salaiseen maahan jossa kaikki on mahdollista. Siellä mikään ei ole mahdotonta tai mutkikasta. Se on kauniiden ja puhtaiden ajatusten siivittämä paikka, täynnä valoa. Täynnä iloa, toivoa ja keveyttä. Naurua. Siellä kukaan, ei kukaan tunne oloaan ahdistuneeksi. Ei väsyneeksi, uupuneeksi tai avuttomaksi.
Kävelen sinne valon täyttämää metsäpolkua pitkin. Tuuli humisee puiden latvoissa ja ilma tuoksuu raikkaalle, kuin rakkaudelle. Ilma jota hengitän on kevyttä ja rentouttavaa. Maa jalkojeni alla on pehmeää ja sädehtivää. Jokaisella askeleellani kirkkaat säteen syleilevät maata, toivottaen minut tervetulleeksi.
Saavun metsän laitaan. Oikealla puolellani näen pienen mökin. Mökki on kovin vaatimaton, mutta täynnä voimakasta energiaa. Istun mökin portaille ja laitan silmäni kiinni. Tunnen aaltojen paiskautuvan rantaan, lintujen laulun ja tuulen pyörteet. Sisälläni on lämmin ja hyvä tunne. Se lähtee varpaista, nousee polviin, lantioon, selkään ja vatsaan. Lämmin tunne saavuttaa kädet, rinnan, kaulan ja pään. Tunne väreilee joka puolella. Myös kehoni ulkopuolella.
Avaan silmäni. Näen edessäni rannan. Tumman meren, suurine aaltoinen. Aallot syleilevät rantaa, hipaisevat suurta kalliota. Kuulen aaltojen kuohut. Kävelen veden äärelle. Aallot huutelevat varpaitani. Tunnen olevani olemassa. Tässä hetkessä, nyt. Katson taivaalle. Taivas on pilvetön ja kirkas. Se vaihtaa väriään aina vaaleanpunaisesta mustaan. Sädehtii, kuin salamat pyyhkisivät taivaan kantta. Tunnen olevani osa tähtiä, osa avaruutta. Jalkani vedessä, hiekkaan kietoutuneena.
Lähden kävelemään mereen. Askel askeleelta olen varmempi siitä, minne olen menossa. En pelkää. Luotan mereen ja lämpimään tunteeseen sisälläni. Kävelen meren pohjassa hiljaa. Tunnen virtauksien kosketukset, kuulen meren äänen ja hengitän vapaasti.
Pian näen edessäni pienen valkoisen temppelin. Sen päällä on kirkas kupoli, josta nousee valo kohti pintaa. Astun temppeliin ja suuri virtaus nostaa minut ylöspäin. Lähden uimaan pintaa kohti jossa valo väreilee veden pinnassa.
Nousen pintaan ja loputon aava meri näyttäytyy minulle. Olen yksin. Silti en tunne kipua, en tuskaa, en yksinäisyyttä.
Tunnen olevani kotona. Kun nyt olen täällä. Omassa Rauhan ja Valon paikassani, en pelkää mitään. En pelkää itseäni, en sanojani… En mitään. Antaudun vain virran vietäväksi. Tunnen suurta kiitollisuutta kun minulla on tällainen paikka, ,jossa todella voin olla oma itseni. Elää valossa ja rakkaudessa.
Kun palaan takaisin tähän hetkeen, tiedän ettei kukaan tai mikään voi minulta riistää kaukaista ja salaista maailmaani. Minun valoani.
Sanotaan: Home Is Where our Story Begins.
Minun tarinani alkaa tuolta, paikasta josta minä saan voimani.
Kiitos.
