Ystäväni, olet ihminen. Ihmisyytesi on muodostunut tuhansien vuosien saatossa siihen mitä se on tällä hetkellä. Maailma on muuttunut lapseni,
mutta ihminen ei ole muuttunut juurikaan. Muutos ei tapahdu itsestään, sinä Ihana. Olet vaeltanut sadoissa elämissäsi etsien elämän tarkoitusta, omaa puhkeavaa kukkaasi. Sielusi kauneutta.
Ystävä. Milloin voit lopettaa etsimisen? Löydätkö ikinä etsimääsi? Vastaus löytyy keskipisteestäsi. Pienestä äänestä sisälläsi.
Ihmiselo on kärsimystä. Elät tietoisena siitä ettei kaikki mene aina niinkuin pitäisi. Tunnet surua ja tuskaa. Riitelet, itket, eroat tai läheisesi kuolevat. Puolustat itseäsi, miksi et puolustaisi. Se on oikeutesi.
Välillä käyt hyvin tuskaisissa ajatusten syövereissä että tunnet kuinka tumma meri vie Sinut niin syvälle että hetken luulet ettet pääse pintaan. Tunnet kuinka kaikki elämäsi varrella säästämäsi happi ja elämänilosi sekoittuu meren kuohuihin. Käperryt pieneksi kuin lapsi kohdussa.
Kunnes yhtäkkiä!
Näet kauniin kukan edessäsi. Se on noussut kylmästä maasta vain näyttääkseen todellisen kauneutensa. Tunnet lämmön palavaan ihmiskehoosi, Se lähtee varpaista ja päättyy pääsi yläpuolelle. Nyt pystyt suoristumaan. Huomaat meren vaihtaneen värinsä ja luonteensa turkoosiksi. Et enää pelkää Lapseni. Näet kaukana valon kajastusta, kuin pienen lyhdyn joka palaa meresi pohjassa. Lähdet valoa kohti. Matkasi on pitkä, et ehkä löydä heti perille. Mutta kun perille pääset Ihana, voit nostaa lyhdyn mukanasi pintaan ja vetää syvään henkeä.
”Olen palannut ja voimaantunut.” Valosi hehkuu kirkkaampana kuin koskaan aiemmin.
Ystäväni, vaikeudet on tehty sitä tarkoitusta varten jotta voit syntyä tässä elämässäsi aina uudelleen ja uudelleen. Jokaisen vaikean ja raskaan hetken jälkeen voit tuntea olosi voimakkaaksi. Kuin olisit tehnyt pitkän matkan ja nyt pääset lepäämään.
Älä huoli, älä murehdi Ystäväni.
Sinä olet Maailmankaikkeuden luomus, kaunis aarre. Olet voimakkaampi kuin uskotkaan.~~~