Love&Light
Iltaa!
Hieman on ollut tukkoinen olotila kirjoittamisen suhteen, mutta jostakin syystä nyt taas tuntuu että jotain tekstiä voisi tullakin.
Ilta tuntuu olevan parasta aikaa kirjoittamiselle. Päivän on saanut ajatukset tulla ja mennä. Virrata vapaasti. Valitettavasti ajatukseni ovat päivän mittaan hyvinkin negatiivisia, aika paljon sellaisia joilla ei tee mitään. Toisaalta joistakin negatiivisista ajatuksista voi saada itselleen herätteen niin että muuttaa tietoisesti seuraavan ajatuksen positiivisemmaksi. Itse yritän parhaani mukaan tehdä näin, aina se ei kuitenkaan onnistu. Silloin vain täytyy hengittää syvään ja odottaa parempia ajatuksia. Kyllä ne sieltä lopulta tulevat! Aina. Lupaan sen. Hui, oliko liikaa luvattu…? 🙂 No ei ole. Totta tuo on.
Monesti suojelusenkelini Komia Poika ja henkioppaani Lumnium saavat minut nauramaan kun he näyttäytyvät minulle. Hauskaa, että he ovat aikalailla samanlaisia kuin minäkin. Samanlaisia siinä mielessä,että heillä on samanmoista huumoria ja eleitä kuin minulla. Siksi että minun olisi helpompi ihmisenä ottaa heidät vastaan. Toki he välillä näyttäytyvät minulle valon pilkahduksina tai vaikka lintuna, harvemmin kuitenkin noin.
Tuossa eräänä päivänä meditoin. Pyysin Lumniumia ja Komiaa poikaa, tulemaan luokseni. He tulivat. Lumnium vanhempana herrasmiehenä hieman kumarassa, siniset silmät välkkyen ja kikatellen. Nauroin ääneen. Komia Poika pitkänä, vaaleahiuksisena ja haarniska kolisten. Ilmeisesti tila jossa meditoin oli liian ahdas Komialle pojalle, koska hän ei mahtunut huoneeseen. Hänellä oli pää vinossa ja polvet hieman koukussa. Sekin nauratti. Silti hän jaksoi iskeä minulle silmää ja sanoi että ”kyllä tämä tästä.”
Minusta on jännittävää, että Lumniumilla ja Komialla Pojalla on niin erilaiset energiat kun he ovat lähelläni. Molemmilla tietysti rakkauden täyteiset, pyyteettömät ja miten sen sanoisin.. ilmavat. Kevyet. Lumniumista huokuu viisaus ja Komiasta Pojasta Rohkeus. Toinen edustaa minulle enemmän viisautta ja toinen rohkeutta. Koska Komia Poika on suojelusenkelini, hän on tietysti enemmän suojeleva ja auttavaisempi jollakain tavalla kuin Lumnium. Hän on myös ymmärtäväinen, hyvin lojaali ja lämminhenkinen. Lumniumilta minä saan itselleni tietoa,viisautta ja ohjausta sisäisen ääneni kuuntelemiseen.
Olen hyvin kiitollinen että olen saanut heidät elämääni tässä elämässäni ja uskon että he ovat olleet mukanani myös edellisissä elämissäni. Vaikka aika useasti heidän kanssaan olenkin tekemisissä, voisin silti olla enemmän. Mitä enemmän pyydän heidät luokseni, sen parempi minulla on olla ihmiskehossani. Kumpa muistaisin tämän aina. Aina en muista… Olenhan ihminen. Kuitenkin Komia Poika ja Lumnium muistavat aina ja ovat vierelläni AINA. Oli tilanteeni mikä tahansa.
Kiitos.
Tulipas taas hyvä mieli. 🙂 Lumnium kikattelee vasemmalla puolellani ja Komia Poika tähyilee ikkuoita kohti. Mitähän siellä on…?